Siirry pääsisältöön

Välitilinpäätös

 


Vuosi edellisestä postauksesta ja onkin ollut varsinainen vuosi! Hassua että juuri kulunut vuosi on jäänyt dokumentoimatta! 

Kuluneen vuoden merkittävin askel oli anteeksiantaminen. Ymmärrys siitä, että anteeksiantaminen ei edellytä ikävien tapahtumien hyväksymistä, vapautti minut voimakkaasta vihasta. Valtava painolasti putosi harteilta ja ympäristö on varmasti ollut enemmän ja vähemmän ihmeissään. Suhtautumiseni minua satuttaneisiin ihmisiin on muuttunut merkittävästi. 

Aiemmin elämäni pyöri vihan ympärillä. Tunne rajoitti ajatteluani, ajattelu toimintaani ja huonosti valittu toiminta ja ajatukset pitivät minut kaukana unelmista ja paremmasta elämästä. Tunne on jotain mikä syntyy minussa ja mitä minä pidin elossa ruokkimalla sitä negatiivisella huomiolla. Tahdoin eroon tunteesta, mutta pidin kiinni valitsemistani toimintamalleista. Sama toiminta = Sama tulos. Ajatusten oravanpyörä oli valmis.

Kun vihdoin päätin toimia aiemmasta poiketen, eri tavalla, alkoi syntyä toivottua tulosta myös tunnetasolla. Lopulta uudesta toiminnasta tuli tapa joka sai väistyä vain osaamiseksi kun tunnepuoli oli eheytynyt. Samaa toimintaa voin edelleen tarvittaessa hyödyntää ei toivottua käyttäytymistäni korjatessa.

Kun viha oli siivottu ja katse alkoi kirkastua, maailma aukesi! Olen kuin tilassa missä on paljon ovia ja yrittäisin juosta yhtä aikaa kaikista ovista. En osaa valita mihin keskityn. Kun keksin että kaikki on mahdollista, tuli eteen jälleen suurin haasteeni. Minä. Mieleni. Ajatteluni.

Pitkäjänteisyys yhden asian äärellä ei ole vahvuuksiani. Minulla on valtavan pitkä lista asioista joita tahtoisin tehdä ja unelmista joita tahtoisin toteuttaa. Ongelma on että tahdon kaikkihetinyt!

En ole vielä löytänyt kurssia: "Keskity yhteen asiaan kerralla!" Olen kuitenkin alkanut toimia jälleen toisella tapaa. Suljen television kun en katso sitä. Suljen puhelimen kun joku puhuu minulle. Kun lähden lenkille, jätän äänikirjan kuuntelun ja keskityn luonnon ääniin sekä maisemiin. Kun kuuntelen änikirjaa en touhua muuta vaan pötköttelen esim. riippukeinussa. Poistin puhelimesta iltapäivälehdet ja tusinan muita sovelluksia.  Ärsykkeitä on likaa ja mieli vilkas muutenkin. Katsotaan rauhoittuuko mieli?


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Olipa kerran ajatus...

Olen aina ollut pohdiskelija. Lukiossa parasta oli äidinkielen tunnit missä piti kirjoittaa kuvasta. Oli aivan uskomattoman palkitsevaa oivaltaa erilaisia lähestymiskulmia, tulkintoja, aina uudelleen ja uudelleen samasta kuvasta. Myöhemmin ammattiopinnoissani nautin monien vihaamista itse arvioinneista. Mitä tein? Millainen vastaanotto oli? Missä onnistuin? Missä jäi petrattavaa? Miten voisin toimia toisin? Miten paikka, välineet, olemukseni, eleeni mahdollisesti vaikuttivat lopputulokseen? Kirjoitin tätä sivu tolkulla!   Sitten tuli ruuhkavuodet ja rutiinit. Jäi pohdiskelu ja itsensä toteuttaminen. Ei tarvitsisi jäädä, mutta niin minulle kävi. Niin minä huomaamattani valitsin. Haasteet elämässä sysäsivät minut tälle syvemmälle itsetutkiskelun tielle uudelleen jokin aika sitten.   Yhtäkkiä minulla oli jälleen aikaa ja ajatukseni! Materiaalia saan siihen tahtiin työstettäväksi että kapasiteetti korvien välissä ei enää riitä.  Jo kauan sitten olin kylvänyt pienen...