Minun valintani

Hirveän helposti sitä myy itselleen ajatuksen siitä "...kaikki muut..." tai "...aina minulle...". Sitä saa helposti portin auki itsensä näivettämiseen kun siirtää huomion itsestä johonkin toiseen. "Mikä ei tapa se vahvistaa". Haasteisiin pitää tarttua rohkeasti ja ennakkoluulottomasti! Siispä ensin katse siihen mitä toisella on paremmin kuin minulla? Valmis! Ei se muuta tarvitse, kyllä se jo tuolla käynnistyy, itsensä pienentäminen. Sitten kun portti on auki niin vain taivas on rajana surkuttelulle. Tai sitten se päätyy siihen ettei kiinnosta vähääkään mikä ei mielestäni ole hyvä sekään, edellytyksiä muutoksen mahdollisuudelle ei synny. Lopulta kukaan ei toisen arjesta kuitenkaan tiedä. Ja mikä tärkeintä, tunnistaako sitä aina omaansakaan? Kävin eilen kävelyllä ja kuvasin oheiset sinivuokot. Mieli puski pintaan kaikkia kurjia ajatuksia (tässä on edelleen yksi minun vahvuuksista, onneksi on jo taito tunnistaa ne), mutta havahduin silti kaikenlaisee...

Välillä onni tulee sinisissä kuorissa :) Välillä ei meinaa millään jaksaa ajatella positiivisesti. Sitten kun ei ole tehnyt niin hetkeen, on tilassa missä on paha olla. Tie "takaisin" on onneksi olemassa ja matka lyhyt kun tietää ajoissa perääntyä polulta mikä on jo nähty. Se polku ei toisi mitään uutta saati jännittävää. Täytyy pysähtyä hetkeksi ja tehdä "oikein" eli keskittyä hyvään. Sitä on kaikkialla.  "Murehtiminen ei poista huomisen huolia,  vaan se vie tämän päivän voimat" -Corrie Ten Boom Tiedostan varsin hyvin tämän haastavan ajan sen kaikessa raadollisuudessaan. Vain katsomalla eteenpäin, pysyn tiellä. Se mihin keskittyy, lisääntyy. Nyt jos koskaan on se hetki kun pitää keskittyä hyvään. Nyt oma hyvä on myös läheisen hyvä. Huolehditaan siis omasta ja läheisten hyvinvoinnista. Nyt on juuri oikea aika pysähtyä tähän hetkeen. Hyvinvointi on oma tavoitteeni. Välillä mennään eteenpäin, välillä otetaan askeleita sivuun j...