Siirry pääsisältöön

Sokea menestykselle




Hirveän helposti sitä myy itselleen ajatuksen siitä "...kaikki muut..." tai "...aina minulle...". Sitä saa helposti portin auki itsensä näivettämiseen kun siirtää huomion itsestä johonkin toiseen. "Mikä ei tapa se vahvistaa". Haasteisiin pitää tarttua rohkeasti ja ennakkoluulottomasti! Siispä ensin katse siihen mitä toisella on paremmin kuin minulla? Valmis! Ei se muuta tarvitse, kyllä se jo tuolla käynnistyy, itsensä pienentäminen. Sitten kun portti on auki niin vain taivas on rajana surkuttelulle. Tai sitten se päätyy siihen ettei kiinnosta vähääkään mikä ei mielestäni ole hyvä sekään, edellytyksiä muutoksen mahdollisuudelle ei synny. Lopulta kukaan ei toisen arjesta kuitenkaan tiedä. Ja mikä tärkeintä, tunnistaako sitä aina omaansakaan?

Kävin eilen kävelyllä ja kuvasin oheiset sinivuokot. Mieli puski pintaan kaikkia kurjia ajatuksia (tässä on edelleen yksi minun vahvuuksista, onneksi on jo taito tunnistaa ne), mutta havahduin silti kaikenlaiseen ympäröivään hyvään. Taas kerran kokosin itseni, käänsin kurssia ja yritän elää itse "kuten opetan".
Nautin pitkästä lenkistä, lämmitin saunan, hemmottelin hipiääni kuorinnalla ja naamiolla. Saunasta tullessa katselin ympärilleni kaikkea sitä missä elän. Niin paljon on hyvää. Niin moni asia on hyvin. Hyväksyn kaikenlaiset tunteet ja olen kiitollinen että voin kuitenkin iloita niin paljosta.

Aloittaessani kirjoittamaan tätä tuoksuttelin öljyjä, ikään kuin vahvistamaan sitä tunnetta minkä eilen  tavoitin, saavuttaakseni tuon tunteen myös tässä hetkessä, kun se taas oli livetä ihan huomaamatta.

Tuoksuista tunne-puolelle tukea. YL <3

Vuodenvaihteessa olen ottanut tavaksi pohtia kulunutta vuotta, että "Miten meni niin kuin omasta mielestä?" ;) No ei, ihan vaan positiivisena välitilinpäätöksenä ja uusia tavoitteita asettaakseni. Teen usein myös unelmakartan toiveista, haaveista, unelmista. Tämän vuoden unelmakarttani on paraatipaikalla olohuoneessa, josta voin sitä vilkaista mennen tullen ja ikään kuin manifestoin itselleni kaikkea hyvää.

Sokea menestykselle. Onnistumisen kokemuksia saa monenlaisista asioista eikä niiden tarvitse olla suuria tai kalliita. Moni onnistuminen edellyttää yhtä pinnistystä, uskallusta, heittäytymistä, kokeilemista... Katselin eilen Instagramiin lataamiani kuvia. Tajusin että elämme vasta huhtikuuta ja jo monenlaisia uusia juttuja olen kokeillut. Olen onnistunut saavuttamaan hyvää monella tavalla sekä henkisesti että fyysisesti. Ajattelen että olen menestynyt! Olen muuttanut tänä vuonna jo monta "sitkun"-asiaa "nytkun"-asiaksi! Olen tehnyt uunijuustoa ja käynyt avannossa sekä geokätköilemässä. Olen ilmoittautunut melontakurssille. Myös työn saralla puhaltaa tuoreita tuulia. Olen onnistunut tekemään myös paljon hyviä valintoja! Olen toki onnistunut myös valitsemaan opettavaisia polkuja, mutta se ei haittaa. Jokaisen haasteen kohdalla opin jotain enemmän itsestäni. Tai, keitin tällä viikolla kananmunat pohjaan ja jatkoin tekemällä seuraavaksi perunoille samoin. En tiedä opinko siitä mitään...




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Olipa kerran ajatus...

Olen aina ollut pohdiskelija. Lukiossa parasta oli äidinkielen tunnit missä piti kirjoittaa kuvasta. Oli aivan uskomattoman palkitsevaa oivaltaa erilaisia lähestymiskulmia, tulkintoja, aina uudelleen ja uudelleen samasta kuvasta. Myöhemmin ammattiopinnoissani nautin monien vihaamista itse arvioinneista. Mitä tein? Millainen vastaanotto oli? Missä onnistuin? Missä jäi petrattavaa? Miten voisin toimia toisin? Miten paikka, välineet, olemukseni, eleeni mahdollisesti vaikuttivat lopputulokseen? Kirjoitin tätä sivu tolkulla!   Sitten tuli ruuhkavuodet ja rutiinit. Jäi pohdiskelu ja itsensä toteuttaminen. Ei tarvitsisi jäädä, mutta niin minulle kävi. Niin minä huomaamattani valitsin. Haasteet elämässä sysäsivät minut tälle syvemmälle itsetutkiskelun tielle uudelleen jokin aika sitten.   Yhtäkkiä minulla oli jälleen aikaa ja ajatukseni! Materiaalia saan siihen tahtiin työstettäväksi että kapasiteetti korvien välissä ei enää riitä.  Jo kauan sitten olin kylvänyt pienen...

Välitilinpäätös

  Vuosi edellisestä postauksesta ja onkin ollut varsinainen vuosi! Hassua että juuri kulunut vuosi on jäänyt dokumentoimatta!  Kuluneen vuoden merkittävin askel oli anteeksiantaminen. Ymmärrys siitä, että anteeksiantaminen ei edellytä ikävien tapahtumien hyväksymistä, vapautti minut voimakkaasta vihasta. Valtava painolasti putosi harteilta ja ympäristö on varmasti ollut enemmän ja vähemmän ihmeissään. Suhtautumiseni minua satuttaneisiin ihmisiin on muuttunut merkittävästi.  Aiemmin elämäni pyöri vihan ympärillä. Tunne rajoitti ajatteluani, ajattelu toimintaani ja huonosti valittu toiminta ja ajatukset pitivät minut kaukana unelmista ja paremmasta elämästä. Tunne on jotain mikä syntyy minussa ja mitä minä pidin elossa ruokkimalla sitä negatiivisella huomiolla. Tahdoin eroon tunteesta, mutta pidin kiinni valitsemistani toimintamalleista. Sama toiminta = Sama tulos. Ajatusten oravanpyörä oli valmis. Kun vihdoin päätin toimia aiemmasta poiketen, eri tavalla, alkoi syntyä toiv...