Operaatio kovalevyn puhdistus

Järjestelmäpäivitys 2.0.2.0

Kirjoittamisen myötä toivon saavani lisää tilaa kovalevylle korvieni välissä. Vähän samaan tapaan kun lasten huoneissa tiedetään olevan kaikki tarpeellinen, vaikka mikään ei juuri nyt löydy koska Ensemääollu ja Toisenteki on käyneet muotoilemassa sisustusta asukaslähtöisemmäksi.
Kapasiteetti on niin tukossa että viimeisiä asioita on tuupattu tilaan ujuttamalla varovasti oven raosta. Meinaa olla vaikea muistaa mitä kaikkea sinne on tullut jemmanneeksi.

Kirjoittamalla tahdon siis jäsennellä ajatuksiani. Ja tunteitani. -Ja ne ne muuten on pirullisia ne! Jotta ajatuksista saa kiinni täytyy kirjaimia ja sanoja asetella jollain tapaa loogiseen järjestykseen. Loogisuus ja tunteet taas ei millään muotoa tässä mun sisäisessä konseptissa tahdo mahtua edes vierekkäisille kaistoille. Pään sisäisellä highwayllä kun tuntuu olevan tusina kaistaa molempiin suuntiin.
Tahdon jakaa tekemiäni havaintoja ajattelun vaikutuksesta omaan hyvinvointiin ja jaksamiseen. Juuri nyt on hieman tungosta ajatusten virrassa, mutta valitsen tähän aiheen, jota olen paljon pohtinut ja minkä Kirsti on niin taitavasti sanoiksi pukenut. 

Kirsti Kivimäki (www.kirstinkammari.fi)

Virhe vai elämän läksy, kokemus.

Kuten jo aiemmassa kirjoituksessa kirjoitin, kun valinnat ymmärtää tehneensä kullakin hetkellä sillä taidolla ja ymmärryksellä mitä siinä hetkessä on ollut, voi pudottaa ison painolastin harteiltaan. Koulutehtävissä voi tulla virheitä, voin tehdä kutoessani virheen, mutta mitä elämään tulee niin teen valintoja. Kun tunne vie niin voin tehdä valinnan reagoida tai ottaa aikalisän. Vaikeintahan se on juuri silloin kun tulee satutetuksi, sitä tekisi mieli siinä kohtaa alkaa nostalgiseksi, vanhoja perinteitä kunnioittaen notkistaa tervaa ja kerätä höyheniä. Kaikesta voi kuitenkin ottaa opiksi. Tervaa on vaikea äkkiseltään löytää ;)

Tahtoisin omaksua tavan ajatella ja nähdä ympäröivän maailman mahdollisuuksien maailmana. Kun asiat oppii ottamaan vastaan kokemuksina ei tarvitse jossitella. Joku asia onnistuu, joku ei. Tiedämme vastauksen vasta kokeiltuamme sitä. Joku juttu voi myös toimia hetken aikaa, joku pidempään ja sitten ajatukset muuttuu ja sitä kaipaa jotain muuta. Joskus sitä oppii tietämään mitä tahtoo kokeiltuaan ensin jotain mitä on luullut tahtovansa. Ja päin vastoin.
Pessimismi on pysäyttävää energiaa ja tahdon mieluummin olla liikkeellä. Suunnallakaan ei itseasiassa ole merkitystä. Enää. Välillä mennään eteenpäin, välillä jotkut kokemukset voi palauttaa lähtöruutuun tai ainakin pari askelta taaksepäin mutta silläkin matkalla voi kokea ja oppia monenmoista. Joku on allekirjoittanut minun nimissä diilin mr Murphyn kanssa, joten minä olen kyllä oppinut kompuroimaan. Enkä kyllä niitäkään kokemuksiani pois antaisi. Rakastan elämäni yllätyksellisyyttä, yleensä. 

Jos ajattelisin etten pysty tai ansaitse jotain, enkä mitään tavoittelisi, ei tapahtuisi mitään. Meinasin kirjoittaa tähän ettei mitään ikävääkään, mutta yksilöt ja vapaa tahto tekevät sen että asioita tapahtuu meidän tahdosta riippumatta. Mutta vaikka rikkinäistä ruukkua ei saa koskaan täysin entiselleen, niin kaikenlaisten kokemusten jälkeen ihmisestä voi kuitenkin tulla vahvempi, jopa ehjempi. Ei välttämättä sen vuoksi mitä on tapahtunut, vaan siitä huolimatta.
En minäkään toki jaksa olla 24/7 johdonmukaisesti avoin kaikelle ja nähdä kaikkea vain kasvun kautta, mutta hyvä olo tulee siitä ettei kuivuneista pannukakuista saa enää tiristettyä mehukkaita mouhoamisen aiheita pitkäksi aikaa kerrallaan. Tunteet ovat inhimillisiä, niiden kuuluu näkyä ja tuntua. Ne opettavat aina jotain meistä itsestämme.

Kaikkea kuormittavaa ei aina voi tyystin karsia elämästään, mutta lisäämällä hyvää ja rajaamalla tämän kuormittavan asian tilaa, voi päästä ihan kelpo lopputulemaan. Olen opetellut sietämään ja toisaalta myös käsittelemään arjessa erilaisia tunteita ja ajatuksia niin että en kuormitu niistä enää samaan tapaan kuin aiemmin. Pääsen jo ikäänkuin pikakelauksella ne negatiiviset ajatuskehät, tunnistan varhain pyrkimykseni piehtaroida siinä ja osaan aktiivisesti saattaa itseni sieltä ulos. Mutta ei pidä käsittää väärin, kyllä niitä heikkoja lenkkejä löytyy allekirjoittaneeltakin. Tavoitteena on hyvinvointi, ei täydellisyys.