Minun valintani

Hirveän helposti sitä myy itselleen ajatuksen siitä "...kaikki muut..." tai "...aina minulle...". Sitä saa helposti portin auki itsensä näivettämiseen kun siirtää huomion itsestä johonkin toiseen. "Mikä ei tapa se vahvistaa". Haasteisiin pitää tarttua rohkeasti ja ennakkoluulottomasti! Siispä ensin katse siihen mitä toisella on paremmin kuin minulla? Valmis! Ei se muuta tarvitse, kyllä se jo tuolla käynnistyy, itsensä pienentäminen. Sitten kun portti on auki niin vain taivas on rajana surkuttelulle. Tai sitten se päätyy siihen ettei kiinnosta vähääkään mikä ei mielestäni ole hyvä sekään, edellytyksiä muutoksen mahdollisuudelle ei synny. Lopulta kukaan ei toisen arjesta kuitenkaan tiedä. Ja mikä tärkeintä, tunnistaako sitä aina omaansakaan? Kävin eilen kävelyllä ja kuvasin oheiset sinivuokot. Mieli puski pintaan kaikkia kurjia ajatuksia (tässä on edelleen yksi minun vahvuuksista, onneksi on jo taito tunnistaa ne), mutta havahduin silti kaikenlaisee...

Välillä onni tulee sinisissä kuorissa :) Välillä ei meinaa millään jaksaa ajatella positiivisesti. Sitten kun ei ole tehnyt niin hetkeen, on tilassa missä on paha olla. Tie "takaisin" on onneksi olemassa ja matka lyhyt kun tietää ajoissa perääntyä polulta mikä on jo nähty. Se polku ei toisi mitään uutta saati jännittävää. Täytyy pysähtyä hetkeksi ja tehdä "oikein" eli keskittyä hyvään. Sitä on kaikkialla.  "Murehtiminen ei poista huomisen huolia,  vaan se vie tämän päivän voimat" -Corrie Ten Boom Tiedostan varsin hyvin tämän haastavan ajan sen kaikessa raadollisuudessaan. Vain katsomalla eteenpäin, pysyn tiellä. Se mihin keskittyy, lisääntyy. Nyt jos koskaan on se hetki kun pitää keskittyä hyvään. Nyt oma hyvä on myös läheisen hyvä. Huolehditaan siis omasta ja läheisten hyvinvoinnista. Nyt on juuri oikea aika pysähtyä tähän hetkeen. Hyvinvointi on oma tavoitteeni. Välillä mennään eteenpäin, välillä otetaan askeleita sivuun j...

Young Living eteeriset öljyt Öljykokoelmani puolen vuoden jälkeen (osa jo uusia pulloja) Tahdon kertoa taas yhdestä valinnastani hyvinvoinnin tiellä. Vielä viime kesänä mieli myllersi, olin jo jaloillani, mutta vielä hiukan eksyksissä. Lähdin ystäväni mukaan naisten hyvinvointi-iltaan. Tahdoin kipeästi juuri sitä, voida hyvin! Olin valmis kokeilemaan mitä tahansa oljenkortta, ihan ohkaistakin. Tuo ilta sai aikaan muutoksen mistä olen joka päivä kiitollinen. Viimeisen oljenkorren sijasta tulinkin tarranneeksi pavunvarteen, joka oli jo itäessään kasvattanut vahvat juuret ja jonka varsi vahvistuu jokaisesta siihen tarraavasta kuin kiitokseksi luottamuksesta. Jokaisen siihen tarranneen arvokkaat elämän kasvutarinat, pavut, kasvavat kauniina helminauhana vahvasta varresta. Silmät ihmetyksestä ymmyrkäisenä, mutta mieli avoinna kuulostelin naisten tarinoita elämästään ja huomasin avautuvani näille silloin minulle täysin vieraille ihmisille kuin vahingossa.  Sain syl...

Uusi vuosi. Uusi vuosikymmen. Nyt oli konkreettinen hetki tehdä välitilinpäätös ja avata uusi sivu.  Menneestä otin mukaani kaiken oppimani ja hyvän, kuluttavat, energiaa syövät asiat jätin taakseni (lue: kirjasin ylös ja poltin). Aivan vuoden viimeisinä päivinä voimauduin valtavasti oivalluksesta että kaikki on mahdollista.  Minulla on toisaalta valtavasti ideoita, toisaalta minun on opittava pysähtymään hetkeen. Voin tehdä molempia, mutta ensisijaisesti on opeteltava olemaan läsnä tässä hetkessä. Aloitin vasta uutena vuotena Eckhart Tollen kirjan Läsnäolon voima. Olen siinä pisteessä ajattelun muutoksessa että tämä uppoaa kuin kuuma veitsi voihin. En vielä osaa kunnolla tiivistää kirjan ajatusta, en enempää kuin mitä nimi kertoo, mutta yritän silti. Olin jo ennen kirjan aloittamista pohtinut uupumusta ja omaan ajatteluuni pureuduttuani tein oivalluksia asioista jotka saattavat toimia salakavalina energiasyöppöinä. Suurin tekijä on tunne. Tolle muistuttaa ka...

Minulla on jatkuva kiire kaikessa mitä teen. Tai tavallaan on ja ei ole. Fyysisesti en kiiruhda, mutta koko ajan teen ajatustyötä. Suunnittelen, ennakoin, valmistelen. Tunne vie lujaa. Sadattelen mennyttä, haaveilen tulevasta, molempia teen kaikella minulle suodulla kapasiteetilla. Mutta tämä hetki. Minulle ei tuota ongelmia saada kiinni vuosien takaisista muistoista tai kokemuksista, mutta tähän hetkeen tarraaminen... Lennokkuus näkyi myös Moodmetric sormuksella tekemässäni seurannassa. Mun yöt on samaa sirkusta kun päivisin, käsittelen asioita myös lennokkaissa unissani... Moodmetric-sormus rekisteröi yölle melkoiset stressilukemat. Arvoa 50 tavoitellaan noin keskimäärin, yö on mennyt  90-100. Tekeminen, jatkuva suorittaminen, pitää monta hommaa balanssissa. Olen kasvanut siihen vuosien aikana toimeliaiden lasten ja aktiivisen arjen myötä. Kun löytyy rutiini, niin löytyy väljyyttä ennakoinnille ja muutoksille. Ja rutiinista tulikin mieleeni autopilotti. Wikipedia ...

Järjestelmäpäivitys 2.0.2.0 Kirjoittamisen myötä toivon saavani lisää tilaa kovalevylle korvieni välissä. Vähän samaan tapaan kun lasten huoneissa tiedetään olevan kaikki tarpeellinen, vaikka mikään ei juuri nyt löydy koska Ensemääollu ja Toisenteki on käyneet muotoilemassa sisustusta asukaslähtöisemmäksi. Kapasiteetti on niin tukossa että viimeisiä asioita on tuupattu tilaan ujuttamalla varovasti oven raosta. Meinaa olla vaikea muistaa mitä kaikkea sinne on tullut jemmanneeksi. Kirjoittamalla tahdon siis jäsennellä ajatuksiani. Ja tunteitani. -Ja ne ne muuten on pirullisia ne! Jotta ajatuksista saa kiinni täytyy kirjaimia ja sanoja asetella jollain tapaa loogiseen järjestykseen. Loogisuus ja tunteet taas ei millään muotoa tässä mun sisäisessä konseptissa tahdo mahtua edes vierekkäisille kaistoille. Pään sisäisellä highwayllä kun tuntuu olevan tusina kaistaa molempiin suuntiin. Tahdon jakaa tekemiäni havaintoja ajattelun vaikutuksesta omaan hyvinvointiin ja jaksamiseen. Juur...